Elämää Utkujärvellä 

Alinen Utkujärvi,
Utkujärven Majojen saunarannasta kesäkuun alussa keskellä yötä

Tämä vuosi on ollut ihmeellisiä sattumuksia täynnä, joista ehkä isoimmin on elämääni vaikuttanut Utkujärven Majat - tuo rauhoittumisen kehto, jossa unohtaa muun ulkopuolisen ajankulun. Lapin, Muonion maisemat tuntuvat olevan minulle jo toinen kotini - vai alkaako se sittenkin olla se ensimmäinen kotini?

Viime vuoden joulukuun ja elokuun välille on mahtunut viisi eri reissua tuonne Utkujärvelle. Sinänsä hassua, koska aiemmin olin tasan kerran käynyt Sallassa elämäni aikana, niin nyt tuo Utkujärvi - maaginen paikka - veti puoleensa näin usein. Mahtavaa on ollut nähdä siellä kovat paukkupakkaset kaamoksen keskellä, paksuilla keväthangilla auringonpaisteet, kevääntulon vaivaiskoivujen hiirenkorvien myötä sekä tuntureiden sulamisvesien mukana, mutta myös hyttysten täyttämän kesän. Vuosi sitten en osannut edes uneksia tämmöisestä.

Utkujärven Majat,
 päärakennus maaliskuun lopulla aamuauringossa

Ylinen Utkujärvi, lumiset tunturinhuiput kesäkuun alussa

Utkujärvelle suuntasin ensimmäisen kerran ihan sattumalta - tai liekö se ollut tarkoituskin? Viime syksynä eräänä iltana väsyneenä töiden jälkeen selasin facea ja ajatuksissa pyöri - tarvitsen irtioton arjesta. Siinä samassa pyörähti PHT:n hyvinvointijakson mainos silmieni eteen ja puolen tunnin päästä olin naputellut hakemukseni jaksolle sisään. Pieni toive heräsi sisälläni, josko pääsisin joulukuussa Lappiin vihdoin ja viimein hetkeksi hengähtämään. Voi sitä ilon ja riemun tunnetta, kun tervetuloa - sähköposti saapui.

Voimakuva Pallaskodan purolla joulukuussa

Pelkojen kohtaamista,
laudalla rinteessä joulukuussa

Tuo jakso sisälsi itseni kohdalla omien rajojen ylittämistä, stressitasojen laskua, tsemppausta ylittää ne rajat, mukavaa ja rentoa yhdessäoloa. Viikko tuli todellakin tarpeeseen. Se antoi ajattelemisen aihetta oman elämäni raiteille. Mihin seuraava käännös tulisi tehdä? Siitä se ajatus lähti. Hakeuduin opiskelemaan erä- ja luonto-oppaaksi.

Melomassa Utkujärvellä kohti auringonlaskua keskiyöllä.
Kylmä yö tulossa, usva nousee, mutta mikä kokemus.
Pöllö liiteli metsänreunassa, tähdet taivaalla ja hiljaisuus ympärillä.

Nyt muutama Utkun-reissu myöhemmin, olen eräopasopintojeni myötä päässyt ohjaajien puolelta seuraamaan jaksojen antia sekä toteuttamaan sitä. Aika huikeaa! Hienointa on ollut nähdä lomalaisissa innostuminen kokeilla erilaisia juttuja, vaikkakin se hirvittäisi aluksi. Ihan samoin kuin itselläni hirvitti lautailla joulukuussa. Nuo pienet tai miksei isommatkin itsensä ylittämiset kantavat pitkälle jokaisen elämässä. Niistä saa itseluottamusta selvitä arjen tiimellyksessä vielä pitkään loman jälkeenkin.

Nokipannukahvit melontareissun lomassa

Itselleni viikko ohjaajana antoi paljon, varsinkin vastuu retkistä ja viikonlopusta. Saumaton yhteistyö toi tulosta pitkin päivää ja rutiinit vastuista alkoi muodostua. Omalla kohdallani viikonloppuna piti nöyrtyä, että ehkä ne puuroaineksetkin kannattaa mitata ellei halua tehdä sämpylöitä joka kerta 😄 Toisten terveydentila välillä huoletti retkillä, ja energiatasot pyrittiin pitämään vakaana vaikka omia eväitä jakamalla. Tuli hiljainen huokaus illalla, kun kaikki meni hyvin eikä EA-taitoja tarvittu. Parasta tuossa oli kuitenkin ryhmän yhteiset kokemukset uusista paikoista, jotka vetivät välillä hiljaiseksi. Eihän ne aina tarvitse olla isoja elämyksiä, mitkä kantavat arjessa. Usein ne pienet asiat vievät eteenpäin paljon isommin harppauksin.

Tämä maisema hiljensi.
Pallasjärvi, Pallastunturit ja Punaiset Hiekat

Kuukkeli tuli hakemaan evästä

Paljon olen miettinyt sitä, mikä Utkujärven majojen hyvinvointijaksosta tekee niin ainutlaatuisen verrattuna esim. kuntoremonttiin joita aiemmin olen itse ohjannut. Tuo vastaus taitaa olla yhteisöllisyys - ainakin minun mielestäni. Se, että lomalaiset tekevät yhdessä juttuja paikassa, jossa ei ole ärsykkeitä ulkomaailmasta. Televisio pysyy kiinni yleensä koko viikon ja kännykkääkin ehtii illalla vilkaista hetken verran. Se avaa mahdollisuuden keskustelulle, kokemuksien jakamiselle, vertaistuelle, jota monella, varsinkin yksin elävällä ei välttämättä arjessa ole. Siellä ryhmäytyminen tapahtuu ihan itsestään, kun ollaan lähes koko päivä yhdessä, joko luonnossa tai majalla.

Pysähtyminen tähän hetkeen, omiin ajatuksiin, auttaa jäsentämään omaa elämää ja mikä oikeasti on tärkeää! Muistathan sinäkin pysähtyä ja nauttia sinulle tärkeistä asioista?

Opasharjoittelija Taivaskerolla