sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kohtaamisia

Long time no see... miten se aika rientääkin. Tosin tänään tuli vasta tunne, että jotain on sanottavaakin tai haluan ulostaa ajatukset tekstin muotoon.

"Älä huoli, vaikka elämäsi on kääntymässä päälaelleen.
Mistä tiedät, että se elämä, johon olet tottunut, on parempi
kuin se, joka on tulossa?"
~Rumi~

Viikon verran viettänyt aikaa itseni kanssa nk. lomalla palkan tuovasta työstä. Ehkä se on auttanut vähän tuolla korvienkin välissä ajatuksia selkiintymään, jotka tupanneet jumittamaan hiekanjyväsiin rattaissa. Tarkoituksella en lähtenyt suunnittelemaan mitään ihmeempiä menemisiä vaan tein sen mitä hyvältä tuntui. Aikatauluton elämä sopi nyt tähän hetkeen. Aikaa itseni kanssa ja pysähtymistä omaan elämään.

"Toiset sekunnit näkevät maisemia, toiset sekunnit eivät -
molemmat silti kuluttavat sekuntivarastoamme
saman määrän"


Totaalisen irtioton kotiympyröistä tein vuorokauden reissulla Örön saarelle, johon on jo monta kesää pitänyt käydä tutustumassa. Siellä saisin ainakin olla itsekseni, kun ketään kaveria en pyytänyt mukaan. Ja saikin olla, jos halusi. Sai myös juttuseuraa, kun siltä tuntui, sillä saarella oli yllättävän paljon porukkaa. Rantakalliolla sai istua rauhassa tuijotellen meren aaltoja kauas horisonttiin. Meressä jotain samaa kuin tunturissa - esteetön näkyvyys. Kostean lämmin merituuli sekoitti hiuksia, mutta selvitti ajatuksiani. Tunturit ovat enemmän minun sielunmaisemaani. Illalla keskustelu ventovieraan kanssa lasillisen ääressä toi lisää ajatuksia ja selkeyttä omaan päähäni. Vähemmän on enemmän.

"Viisaus piilee sen ymmärtämisessä, että ihminen voi
tulla rikkaaksi muustakin kuin rahasta"

Viikon aikana käymäni erinäiset keskustelut on jättäneet ajatuksia kytemään maastopalon lailla. Ja eilen ostamani Hyvän elämän reseptit-kirjan lukeminen ja hyvän ystäväni viesti loksautti muutaman palasen kohdalleen. Miten sitä onkaan tullut omalle elämälle sokeaksi ja kipuilee sen takia? Miten sitä onkaan lähtenyt juoksemaan siinä oravanpyörässä odottaen, että se tuo onnen? Tosiasiassa siinä ei jää kuin tyhjä kuppi käteen. Mutta se tyhjä kuppi alkaa pikkuhiljaa täyttymään, kun tekee valintoja niiden asioiden eteen, jotka itselle on tärkeitä. Ja ne tärkeimmät ihmiset pysyy rinnalla, teet mitä valintoja tahansa. Yhteisymmärrys säilyy. Erittäin hyvän ystäväni sanoin - ei ihmisen tarvitse olla koskaan valmis, sillä ihminen on hyvä juuri sellaisena kuin on!

"Olet paennut häkistä. Olet levittänyt siipesi.
Nyt, lennä."
~Rumi~