 |
| Saanan rinteeltä Kilpisjärven selkää ja Tuipalin (tuonelan) tuntureita Ruotsin puolella |
Pari viikkoa sitten ajelin pitkän, 16h kestäneen matkan Kilpisjärveltä alas tänne koti-Suomeen. Siinä huomaa suomalaisen luonnon monimuotoisuuden, kun tunturikoivikot vaihtuvat eteläisemmän Suomen mäntyvaltaisiin metsiin. Myös monenlaista ajatusta tuona aikana ehtii pyörähtää mielessä.
Aika Kilpisjärvellä vierähti todella nopeasti. Vähän liiankin, joten ajatuksia ei ehtinyt kirjaamaan tänne blogiin aiemmin. Tekemistä oli aamusta iltaan ja mieluusti sitä vietti vapaahetkiäkin ulkona nauttien niistä maisemista.
 |
| Mahtavan Saanan kainalossa majani matala |
Sain asustella reilu kolme viikkoa ihan Saanan juurella, sen kainalossa, Kilpisjärven retkeilykeskuksella. Juuri minulle sopiva, rauhallinen, mutta silti aktiivinen paikka. Miten samanlaisia, mutta silti erilaisia ihmisiä tuo paikka piti sisällään työtehtävissä. Kun astuin ovessta sisään pitkän ajomatkan jälkeen, tunsin kuin olisin tullut kotiini. Sulauduin porukkaan samantien. Tekemistä tosiaan oli paljon. Aamusta iltaan olit asiakastyössä. Lähdimme aamupalan jälkeen hiihtämään kohti läheisiä tuntureita, mikä säätilan mukaan näytti mtukavimmalta saavuttaa.Silti saattoi tunturissa kova tuuli ja lumisade yllättää. Tämä ei menoa haitannut, kun oli kunnon varusteet. Illalla oli vielä illanviettoa venytellen ja kotaillan merkeissä. Kolmannen viikon jälkeen sitä itsekin alkoi huomata, että omaa rauhaa kaipasi ihan vaikka päiväksi. En siis enää ihmettele, kun kaverit lähtivät rinkka selässä yhdeksi yöksi autiotupaan.
 |
| Mallalla pälvet laajenee |
Tärkeimpiä ajatuksia mitä tuolla reissulla oikeastaan huomasin itselläni oli, etten edelleenkään kaipaa tavaraa ympärilleni. Miten vähällä sitä loppupeleissä tulee toimeen. Kesän aikana yritän karsia tavarat minimiin, jolloin olisi helppo ottaa rinkka selkään ja lähteä seuraavaan kohteeseen. Hyvin samanlaisiin ihmisiin tutustuin Kilpisjärvellä ollessani. Onko se eräänlaista juurettomuutta, jos sinulla ei ole fyysistä kotia missään vaan voit ottaa omaisuutesi auton perään ja lähteä seuraavaan kohteeseen? Mielestäni en koe niin. Koen, että juureni ovat itäsuomalaiset. Synnyinjuureni josta olen äärettömän ylpeä. Jos kuitenkin juurilla tarkoitetaan fyysistä kotia, niin kotiutunut en kuitenkaan ole edelleenkään varsinais-Suomeen vaan tunnen kotini olevan siellä missä sydämelläni on rauha olla, missä on tilaa hengittää. Se paikka minulle on löytynyt. Se paikka on Suomen Lappi. Sinne toivon pian pääseväni takaisin <3
 |
| Kitsiputous Mallan luonnonpuistossa |
 |
| Mahtava Saana Saanajärveltä päin |
Älä nouse tunturille
nousu hengen salpaa
Maisemien mahtavuus
jo pyörryttää sua alkaa
Älä nouse tunturille
siell' on jäinen hanki
silmät siinä huikaistuu
ja tunturien oot vanki
....
Kun sä palaat etelään
niin sua ei tunne kukaan
rusketus ja lapinhulluus
täältä tarttuu mukaan.
