Tunnen, luotan, hyppään

Viime viikko tuli haettua voimaa kaamoksen ja lumen keskeltä. Ihmeellinen tuo Lapin taikuus, jonka koen rauhoittavan omat ajatukseni täysin. Kaamoshan Muonion korkeudella oli alkanut edellisellä viikolla, joten pimeää piti olla. Koin kyllä siellä olevan valoisampaa kuin täällä etelässä loskan keskellä. Värejä oli erilaisia harmaan erisävyistä siniseen aina auringon kajon punertavaan. Samalla sai keuhkot täyteen maailman puhtainta ilmaa ja tunsit eläväsi joka solulla. Kuinka ihanaa 💖

Pallaksen lumiset puut pilvisenä päivänä.

Aamupäivän auringon kajastus Utkujärvellä

Lunta oli paikallisten mukaan reilu 30cm enemmän kuin muina vuosina. Sitä oli paljon, mutta onneksi lumikengillä pääsi etenemään myös metsissä. Sissille tämä tuotti haasteita, kun välillä päätti lähteä omille teilleen ja hetken päästä vinkui syvässä hangessa, että tule hakemaan pois. No tämähän tiesi vain kuntoilua meille molemmille. Mieluummin täällä etelässäkin tarpoisi hangessa kuin luistelisi liukkailla teillä.

Sissin kanssa lumikenkäretkellä lomalaisten kanssa

Monenlaista ohjelmaa mahtui viikkoon ja mieleenpainuvia muistoja niin lomalaisille kuin itsellenikin. Ulkona nukuttu yö toi mukavia fiiliksiä ja muistoja sekä voimauttavaa onnistumisen kokemusta pimeässä metsässä pelkästään tarpin alla nukkuessa osallistujille. Itsellä lähinnä hilpeyttä aiheutti oma hankeen kaatuminen öisellä vessaretkellä. Saipahan ainakin nauraa hihitellä, kun pääsi vihdoin hangesta ylös ja lumisena takaisin louteen alle. 😄

Yöpyjät tulilla. Kuva Jouni Gustafsson

Aamulla oli ihana herätä nenä pikkuisen huurteessa kevyeen lumisateeseen ja katsella rauhassa puiden lumisia latvoja. Kuinka onnellinen olinkaan siinä hetkessä. Ei ollut kiire mihinkään.

Aamun kauneus

Viikko herätti monenlaisia ajatuksia. Sain seurata vierestä onnistumisia, jännittävien tilanteiden kohtaamisia, itsensä ylityksiä, unelmien täyttymisiä. Sain kokea itse noita kaikkia sekä pettymystä omaan suoriutumiseen, kun rima on siellä jossain taivaissa eikä aina ymmärrä sitä madaltaa. Kuinka tärkeää silloin on ne tsemppisanat, jotka saa yrittämään vielä kerran tai ajattelemaan toisella tavalla tai tavoittelemaan sitä omaa unelmaa. Entä jos toisen ihmisen onnistuminen onkin juuri kiinni noista pienistä sanoista ja niillä hän toteuttaa sen oman unelmansa? Voisimmeko tulevana vuonna kaikki lausua sen pienen kannustuksen sanan läheiselle, jolla hänen polkunsa voi löytää uuden suunnan pois kivikosta?

Rohkeus on unelmien raaka-ainetta

Vuoden mittainen matka on avannut minulle uuden polun elämässäni. Kiitollisena olen ihmisistä, jotka olen saanut ympärilleni ja jotka ovat kannustaneet minua jokainen omalla tavallaan. Läheisimmät tietävät, että neuvojen vastaanotto on minulle vaikeaa, mutta kyllä ne herättävät sen ajatuksen siemenen itämään 😉 Tiedän, että matka on vielä kesken, mutta suunta on oikea tässä hetkessä.... mitä edessä siintää, sitä vielä ei tiedä, mutta johonkin hyvään se johtaa.

Uusia alkuja

Lappi tarjosi tällä kertaa minulle hiukan aiempiin vuosiin kadonnutta joulufiilistä ja taidan nauttia siitä ihan ripauksen tänä vuonna enemmän kuin aiemmin😊

Rauhaisaa Joulun aikaa kaikille ja Uskokaa Unelmiinne! 

Revontulet Utkujärven yllä

Matka

Hupsista... onpa viime tekstistä vierähtänytkin aikaa. On ollut vähän isompia projekteja menossa opiskelujen puitteissa ettei ole ollut aikaa paneutua ajatusten jäsentelyyn - vaikka se olisi tehnyt välillä hyvääkin. Toisaalta, joskus vain ideaa tekstin aiheeseen ei tule millään ja väkisin en halua mistään kirjoitella liibalaabaa on se ilmojakin pidellyt - tyyliin.

”Joskus pienimmät asiat ottavat suurimman paikan sydämessäsi.” 
A.A. Milne, Nalle Puh

Eilen ajatustenvirta alkoi pulputa jälleen juoksulenkillä. Jännän meditatiivista koko touhu. Välillä sitä huomaa tuijottavansa vain maata johon askellat eikä mielessä ole mitään, kasvoilla ehkä vain hölmö virnistys päällä tai sitten vain tyylikkäästi räkä poskella. Toisena hetkenä katsot ympäröivää maisemaa ja ajatuksia virtaa, mutta se sama virne ( tai räkä ) on naamalla ja tuntuu niin saamarin hyvältä. Anteeksi kielenkäyttöni!

Koskaan ei tiedä milloin elämä päättyy. Elä siis tänään
eikä vasta huomenna!
Oravan elämä oli päättynyt eilen 😢

Tämä on ollut aika erikoinen vuosi elämässäni. Matkaa on tullut tehtyä monella tapaa, monessa merkityksessä ja monessa paikassa. Siihen matkaan on mahtunut huimia nousuja ja vähintään yhtä huimia laskuja, jotka välillä ovat tuntuneet vievän aina sinne suonsilmäkkeeseen asti. Sieltä on taas pohjan löydyttyä ponnistettu pintaan vähän nopeammin tai verkkaisemmin.

”Jos sinulla on hyviä ajatuksia, ne hehkuvat kasvoiltasi
kuin auringon säteet, ja näytät aina ihastuttavalta.”
 Roald Dahl, Nilviöt

Matkan varrella olen tavannut uskomattoman ihania ihmisiä, joista on tullut hyviä ystäviä. Toiset taas ovat pistäytyneet elämässäni pienen polun verran ja tiet ovat jatkuneet eri suuntiin. Osan kanssa ystävyys on tullut vuoden aikana tiensä päähän, kun taas toisten kanssa se ystävyys on lujittunut entisestään. Ennen kaikkea tämä vuosi on ollut matka itseeni. Oppimista olemaan ja viihtymään oman itseni seurassa ilman jatkuvan tekemisen tarvetta. Vai olisiko kuitenkin kyse ikäkriisistä, joka puhkesi uuden kymmenen kääntyessä? No oli miten oli. Paljon olen oppinut itsestäni.

”Todellista rohkeutta on, kun kohtaa vaaran silloin kun on peloissaan.”
 Frank Baum, Ihmemaa Oz

Pian vuoden kestänyt matka sulkeutuu ja mielenkiinnolla sekä innoissani odotan tulevaa. Vuosi sitten matka alkoi Lapista, Utkujärven majoilta ja tuo vuosi päättyy Utkulle, kun viikon päästä matkaan sinne jo kuudetta kertaa vuoden sisällä. Tuo paikka muutti jotain elämässäni ja sen oli se tarkoitus tehdä. Ehkä sen piti hidastaa minun elämääni, lopettaa suorittaminen, opettaa kuuntelemaan sisintäni ja mikä tärkeintä tuoda Lappi minun elämääni. Tuo paikka on jotain mitä ei voi muuta kuin kokea ja sitä matkaa minä taas odotan.

"There is a power, not from this world
I found a power, a higher power"
Walking with the angel, Doro 

Vuosi on siis ollut kasvua ja kipuilua oman itseni sekä työni kanssa. Luopumisen tuskaa, surutyötä äidin kuolemasta vihdoin, mutta samalla myös iloa ja uskoa tulevaan. Innolla odotan mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan. Lahjoista parhaimmat olen jo saanut. Mitä sinä odotat ja toivot?

"Kuinka paljon hyvää on yhdessä päivässä? Riippuu siitä, kuinka hyvin ne elät.

Kuinka paljon hyvää on ystävässä? Riippuu siitä, kuinka paljon hänelle annat."

Shel Silverstein, A Light in the Attic