Ja mä hiihdän

Reilu viikko sitten olimme opiskelujen tiimoilta harjoitusreissulla Siikanevalla, Ruovedellä. Tarkoitus oli harjoitella talviolosuhteissa omia varusteita, telttoja, ahkion vetoa hiihtäen, bensakeittimen käyttöä ja tietenkin suunnistamista talvella. Samalla kivaa, mutta jännittävää. Jännittävää siinä mielessä miten tarkenisi yöt, miltä se ahkion perässävetäminen tuntuisi tai vessareissut metsässä, jos pakkasta olisi enemmän. Onneksi ilmojen haltija oli puolellamme ja lämpötila pysytteli -5 asteen paremmalla puolella.

Pieni mietinnän paikka itselläni oli aamulla, kun katsoin omia varusteitani ja toisten tavara määrää... tulikohan sitä lähdettyä taas liian kevyesti reissuun ja se kostautuisi kylmyydellä? No toisaalta kaksi yötä sitä voisi vaikka hiihtää lämpimikseen leirin ympäri, jos tarve vaatisi. Jätin siis toisen makuupussin kotiin ja päätin pärjätä yhdellä comfort -7 asteen pussilla yöt. Ainahan voisi yöllä kömpiä liki telttaparia, jos oikein kylmä iskee 😄

Tiistai aamuna kokoonnuimme koululle klo 8 ja tarkoitus oli päästä matkaan klo 8.30. No lähtö viivästyi jo puolella tunnilla, kun 16 hengen yhteislähtö ei aina mene kuten Strömsöössä. Oma lukunsa oli ahkioiden, telttojen, suksien ja muiden tavaroiden autoon pakkaus, jotta auton ovetkin vielä mahtuivat kiinni 280cm metsäsuksien jäljiltä😊 Yhteistyöllä pakkaus sujui mallikkaasti ja pääsimme vihdoin matkaan kohti Siikanevaa, Pirkanmaan suurinta suoaluetta.

Matkalle sattui kuitenkin vielä jännitystä ennen kuin päästiin suksille. Suunnitellulle autojen parkkipaikalle ei sitten tarvinnutkaan mennä. Lunta oli tiellä riittävästi ja ensimmäisenä mennyt transittimme otti pohjakosketusta. Ei muuta kuin samaa tietä takaisin. Perille ei ollut asiaa. Kuskit saivat tehdä peruutusharjoituksia pari sataa metriä. Hyvin se heiltä onnistui 👍

Lapiohommia 

Autot saimme tien viereen parkkiin ja pääsimme siis pakkaamaan vihdoin ahkioita. Aikataulusta REILUSTI jäljessä. Yllättävästi siinä menee aikaa, kun ei ole koskaan ahkiota pakannut, että kaikki tavarat ovat järkevästi jottei koko komeus leviä pitkin metsiä tai suota. Telttaparia kohden meillä oli käytössä yksi ahkio ja pieni rinkka, joihin piti kahden ihmisen tavarat mahtua. Turhaa kamaa ei siis kannattanut ottaa mukaan. Joko sit pääsimme matkaan? No ei.... yhdestä suksesta oli side matkalla rikkoontunut ja sitä hetki meni paikatessa, mutta sen jälkeen pääsimme matkaan. Reilu tunti aikataulusta 😄

Pikkuhiljaa vetoaisat valmiina 

Telttaparini kanssa olimme ensimmäisinä suunnistusvuorossa ja avaamassa latua. Suksi kulki yllättävänkin hyvin umpihangessa, vaikka aluksi epäilinkin miten reilu 2m sukset saa kääntymään ketterästi tai että ne olisivat laduttomalla suolla vaikea käsitellä. Mutta siinähän ne menivät kuin normi perinteisen suksetkin. 

Retkikunta matkalla

Suunnistusvuoron ja ahkion vetäjän vaihto

Vaikka aikataulusta lähdimmekin myöhässä matkaan, kirimme hyvin reissun päällä ja olimme leiriytymässä puoli viiden jälkeen. Vielä siis näki ilman otsalampun valoa pystyttää teltan. Ei muuta kuin tamppaamaan teltalle aluetta ja majapaikka kasaan. Olihan siinä hommaa hiukan enemmän kuin kesäkelissä. "Kiilat" kaivat hankeen, kasaat teltan liepeille lunta, kaivat absidiin montun. Sitten alkaa se lumen sulattaminen, jota saikin tehdä lähes koko illan ruokailujen lomassa. 

Bensakeitin ja lumen sulatusta

Bensakeittimestä ei tullut vielä ystävääni tällä reissulla. Toki siihen vaikutti paljon ettei meidän keitin pelittänyt kunnolla vaan sammui vähän väliä. Tästä johtuen pari kertaa oli teltta vähällä kärähtää liekkien noustessa vähän turhan korkeaksi, kun bensa ei kaasuuntunutkaan. Onneksi nopea reagointi tilanteessa pelasti meidät yöpymästä taivasalta. Laatikon kansi kiinni ja pullo kiinni sekä hetken odotus, että tuli tukahtui. Onneksi säästyimme katastrofilta 😅

Osa retkikunnan teltoista

Illalla ennen makuupussiin kömpimistä kävimme vielä pimeässä hiihtelemässä ilman otsalamppuja. Aika huikea kokemus sekin ja välttämättä yksin en olisi lähtenyt. Porukalla oli kiva mennä ja tuntui, että kuuloaisti herkistyi potenssiin sata. Lumi valaisi yllättävän hyvin, vaikka olikin taivas pilvessä. Jänniä olivat myös ne pienet kumpareet, joita matkalle osui. Yht'äkkiä vauhtia tulikin lisää ja koitit vain tähdätä puitten väliin. Itselle ainakin pieni hiihtoretki lämmitti kropan ja yöt sujuivatkin lämpimästi yhdelläkin makuupussillakin. Varuiksi otin kuitenkin pari kuumavesipulloa makuupussiin sisälle. Yön aikana teltta kostui yllättävän paljon sisältä ja aamulla sai varoa ettei suuremmin nojaa sisäseiniin, jottei kokonaan makuupussi kastu päältä päin.

Hämärähommia

Aamulla ei aikaa liiemmin kahvikupin nautiskeluun ollut, vaan aamupala nassuun ja teltta kasaan. Onneksi telttaparin kanssa työnjako toimi sanattomasti eikä tarvinnut muuta kuin toimia. Kananmunat paistui leivän päälle yhteistuumin ja puuro syötiin tuttavallisesti samasta kiposta, sentään eri lusikoilla 😄 Säästyipähän suuremmalta tiskaamiselta. Valmiina päivän seikkailuihin hyvin tankanneena. 

Paparazzi tallensi lämmittelyn

Aamustartti oli klo 9 ja siitä se lähti ahkio perässä hiihtäminen retkueena pitkin suota. Vastaan tuli sakea pyryrintama ja pipoa sai vetää syvemmälle korville ja huppua silmien suojaksi. Onneksi se kesti vain hetken aikaa ja ilma alkoi kirkastua. Oma suksi luisti kuin unelma ja hiihtäminen oli helppoa.

Jos metsään haluat mennä nyt... 

Päivän aikana pääsimme testailemaan myös miten ahkiot kääntyvät metsässä. Oma huomio oli, että H-aisan kanssa ei ihan niin näppärästi käännytty pienistä väleistä vaan tarvitsi ennakoida huomattavan paljon aiemmin kuin X-aisalla. Hyvin kuitenkin matka taittui ja aurinkokin alkoi pilkistää pilvien takaa.

Siikanevan maisemaa parhaimmillaan

Hiihtämisen lomassa pääsi tyhjentämään oman pääkopan kokonaan, kun kuunteli suksen suhinaa ja liu'utti sitä vain uraa pitkin. Maisema vei mennessään ja nautiskeli vain siitä suunnattomasta rauhasta mikä suolla oli. Hiihdosta alkoi jopa nauttia näiden päivien aikana.

Mitä reissu opetti minulle? Ehkä tärkeintä tämmöisillä useamman päivän retkillä on tulla hyvin juttuun oman telttaparin kanssa, jolloin myös työnjakokin menee sanattomasti yksiin. Toiminta tällöin on jouhevaa eikä tarvitse ylimääräistä aikaa varata aamun askareisiin. Huippua on myös, kun telttapari tuntee jo sen verran hyvin, että kiukun tulleessa sanoo sinulle, että otappa happee ja hoitaa sammuvan keittimen huollon. 

Varusteet itselläni toimivat tällä reissulla. Kenkiä joutuisi viilaamaan kyllä pidemmälle reissulle joko laittamalla sukkien päälle pussit tai sitten vaihtovuoret mukaan. Parin päivän aikana Sorelit kostuivat sisältä ja kastelivat sukat. Lähes nollakelillähän tämä ei ollut ongelma, mutta kovemmalla pakkasella olisi tullut kyllä äitiä ikävä varpaiden jäätyessä. Tekstin lopussa on varustelista kokonaisuudessaan.

Kyllä tuo talvivaellus alkoi kiehtoa jollain tapaa, mutta bensakeittimen kanssa tuhraaminen tuntui välillä työläältä. Tosin meillähän tuo keitin ei kunnolla pelittänyt. Reissusta tekee mukavan hyvä porukka ja siitä saa uskomattoman paljon energiaa myös itse - kiitos ELO17

Ensimmäinen suojeltu siirtolohkare, Ollinkivi

Omat varusteet : sukset, 2 x merinovillakerrasto ( toinen päällä ), tekninen paita päällä, kuorihousut päällä, softshell-takki päällä, 2 x villasukat ( toiset jalassa ), 2 x vaellussukat ( toiset jalassa ), fleecetakki taukoja varten, untuvatakki, 2 x toppahanskat, lapaset, vaihtopipo, kypärämyssy, makuupussi comfort -7, 2 x makuualusta, puukko, ea-laukku, kompassi, hygieniatarvikkeet, termospulloja 2l, juomapullo

Telttaparin varusteet: ahkio, reppu, teltta, routamatto, telttakiilat ( vaneripalikat ), keitin, lapio, ruokaa, bensaa 2l