Onnea on....

Minulta on viime kuukauden aikana kysytty parikin eri kertaa olenko onnellinen? Jos olisin pari viikkoa sitten vastannut tuohon kysymykseen, niin vastaus olisi voinut olla toinen. Stressikäyrä oli huipussaan ja unettomia öitä oli lähes viikon ajalta eikä helpotusta tuoneet rytmihäiriötkään. Ajatukset kiersivät yhtä isoa kehää, jossa ei näkynyt loppua. Tuntui, että olet polvillaan odottamassa sitä viimeistä niskalaukausta, jota ei vain kuulu. Olotilaa voisi myös verrata hukkumiseen. Tai mistäs minä tiedän miltä hukkuvasta tuntuu eivätkä hukkuneet paljon itsekään ole kertomassa tuntemuksistaan. Siinä sitä mietit omassa tilanteessa sitten, että hukutko vai nousetko ylös, käärit hihat ja alat hommiin.

Mä kuljen tien tiettömään, jalat vie mua mennessään...

Näin pari viikkoa myöhemmin voi jo hengittää vapaasti. Ja voi pojat... kunnolla nukutut yöunet auttaa jäsentämään ne omat ajatukset ihan toisenlaisiksi eikä pyöritä sitä samaa ratasta, jossa hiekanjyvät vielä rahisee mennessään. Sitä näkee paljon kirkkaammin asiat sekä osaa hakea niihin haasteisiin myös ratkaisut. Helpompihan se varmasti olisi jäsennellä ne ajatukset nopeammin jonkun toisen kanssa, mutta näillä eväillä mennään. Ystävän sanoin, ne ajatukset on ajateltava vain loppuun, jotta pääsee eteenpäin.

Valoa pimeyteen

Niin, mitä se onni sitten on? Jokaiselle se varmasti on erilainen olotila tai asia. Itse koittanut etsiä sen onnellisuuden sisimmästäni. Pikkuhiljaa vuosi vuodelta se alkaa sieltä myös löytymään enemmän ja enemmän. Tunnustan osittain kadottaneeni sisäisen itseni joksikin aikaa suorituskeskeisen elämän keskelle. Töitä, treeniä, töitä, treeniä.... ja lisää näitä. Kalenteri oli aina täynnä jotain tekemistä. Nykyään haluan myös nauttia ja ottaa aikaa olemiselle sekä akkuja lataavalle toiminnalle. On tehnyt hyvää. Välillä sitä joutuu vieläkin muistuttamaan itseä, että se EI sana on olemassa.

Liekkien tuijottelu rauhoittaa

Viikonloppuna vietin akkujen latausaikaa Liesjärvellä hengitellen raitista ilmaa, tuijotellen kodassa liekkien leikkiä, kuunnellen sateen ropinaa teltan kattoon. Nuo pienet asiat toivat minulle suunnatonta iloa. Hymy nousi kasvoille, kun huomasin luonnossa pieniä asioita sekä niistä kumpuavia ajatuksia. Aivot alkavat ottaa siis vastaan jo muitakin viestejä eikä ainoastaan stressisykliä. Itselle luonnosta on tullut tärkeä voimavara tai oikeastaan olen sen löytänyt uudelleen hetkittäisen kadotuksen jäljiltä.

Minä suojelen sinua kaikelta 

Voimia antaa myös omien rajojen ylittämiset. Pimeä on minulle ollut aina hieman epämiellyttävä paikka. Nyt päätin uskaltaa otsalampun valossa kulkemaan polkuja. Aistit ovat silloin kyllä  potenssiin sata. Kuulet pienimmätkin rasahdukset tai luulet kuulevasi, mutta loppupeleissä se taisikin olla oma veren kohina korvissa, kun Sissi ei reagoinut asiaan millään tavalla.

Pimeä polku Kaksvetiselle

Onnea on monenmuotoista. Se, että saa kokea tällä hetkellä itselle tärkeitä asioita tuo minulle onnen. Myös poikieni elämän seuraaminen tuo onnellisuuden ja toivon heille helpompaa elämää kuin itselläni on ollut. Onnea tuo myös retkillä reissukaverin kuorsaus teltassa sekä sen iloinen tervehdys aamuisin. Oletko sinä onnellinen ja muistatko pitää itsestäsi huolta?

Reissukaveri Sissi tukka sekaisin aamulla

When we project positive energy outward, we grow upward and onward.
Be the force of energy for others to follow 💗