lauantai 17. maaliskuuta 2018

Mielellä on voimaa

Vuoden alku on mennyt todella vauhdikkaasti ja tässä huomaa pieniä perhosia iskevän jo vatsanpohjaan kevään osalta. Joulukuussa oli kevät ja huhtikuu todella kaukainen kajastus, mutta pikku hiljaa se näköjään hiipii sieltä kulman takaa. Mitä ihmeellistä huhtikuussa sitten on? Jännitystä tuo itselleni kuukauden irtiotto kotimaisemista ja siirtyminen pohjoiseen työharjoitteluun Kilpisjärven retkeilykeskukselle. Luit oikein, kokonainen kuukausi pohjoisessa!

Pallastunturit

Unelmajuttuhan tämä minulle on, vaikka järki meinasi jossain vaiheessa huutaa, että älä nyt hulluja puhele. Onneksi hiljensin järkeni ja kuuntelin sydäntäni. Kiikkutuolissa sitä olisi voinut vanhempana hiukan harmittaa ohi mennyt tilaisuus. Miksi sitä sitten jännittää, jos kerran asia on niin odotettu? Mieli on siitä hassu kumppani, että sitä jännittää uusia tilanteita. Millaisia ihmisiä sitä onkaan työkavereina? Miten viihtyy pohjoisessa muuten, kun ei olekaan tuttuja ihmisiä ympärillä? Niin, minäkin jännitän. Jännitys vain kuuluu meidän jokaisen elämään ja se pitää meidät skarppina toimimaan. Suoriutuuhan monasti esiintymisistäkin paljon paremmin pienen jännityksen alaisena kuin täysin relana.

Illan kauneus


Mielenkiintoisen tuosta mielen voimasta tekee miten se vaikuttaa meidän toimintaamme jopa alitajuisesti. Itse sain konkreettisesti kokea tuon pohjoisessa laskettelurinteessä. Teinivuosina saatu hissijännitys meinaa välillä iskeä aina uudessa paikassa. Silloinen vatsallaan ylösmeno ei tuntunut kivalta, mutta nyt asialle kyllä voi jo nauraa. Miten ajatukset sitten vaikuttivat tällä kertaa? Hetkeä ennen tapahtumaa ajattelin miten tai kuka hissin pysäyttää, jos siinä kaatuu ja jää kiinni kapulaan. Mielessäni näin itseni mr. Beanmäisesti tulemassa hissillä alaspäin ankkurissa raahautuen.  Universumilta tuli todella nopea vastaus mielessäni pyörivään asiaan. En kerennyt edes kissaa sanoa, kun lauta lähti alta ja katselin taivaita 😄 Kaiken lisäksi kapula jäi lautaan kiinni ja hetken menin niin sanotusti perse edellä kohti ylämäkeä. Onneksi on suhteellisen hyvässä kunnossa niin pääsin itse irti kapulasta ja hissi jatkoi menoaan. 

Onneksi sitä osaa nauraa myös itselleen!

Aika pienestä ajatuksesta se toiminta loppupeleissä lähtee. Mietipä sitä, jos olisin lannistunut tuosta ja ajatellut, että olen ihan surkea tai epäonnistuja. Tällöinhän olisin ajatuksillani demonisoinut omaa tekemistäni ja olisi ollut vaikeampi lähteä rinteeseen uudestaan. Sitä vastoin hyväksyin jännitykseni ja siitä huolimatta menin rinteeseen uudelleen ajatellen, että minä en ole yhtä kuin ajatukseni. Olen jännityksestäni huolimatta onnistuja 😊 

Tiedän syvällä sisimmässäni, että Kilpisjärven reissusta tulee hieno kokemus. Joskus pitää vain uskaltaa karistaa ne pölyt housun lahkeesta ja tehdä se mitä syvällä sisimmässä haluaa. Tehdä sitä missä sydän laulaa. Kuinka paljon rohkeutta sinä jätät tänään käyttämättä?

Minkä tien valitsen?