On vapautta kuunnella metsän huminoita |
On vapautta vaistota viesti suuremmasta Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä |
Viimeinen vuosi on ollut varsin opettavainen monella saralla. Olen opetellut olemaan itsekseni ilman pakkoa olla yhteydessä muihin. Pysähtynyt kuuntelemaan omaa sisintäni ja ajatuksiani niitä pelkäämättä mitä sieltä nousee. Tunnistanut milloin ihmiset imevät minusta energiaa liikaa, jolloin on ollut syytä vetäytyä omiin oloihinsa täyttämään akkuja. Huomannut sisimmässäni mitä haluan tehdä, mihin minut on tarkoitettu. World needs Robin Hood. Tärkein huomio tuli kuitenkin vasta ihan hiljattain. Ei ole kiire mihinkään tavoitteeseen vaan matkan varrellakin on paljon nauttimisen arvoista. Ne pienet hiipivät askeleet joita ottaa, on paljon tärkeämmät kuin ne pikajuoksua tehdyt harppaukset. Elämä tapahtuu tässä hetkessä.
On vapautta istua iltaa yksinänsä Ja tuntea tutkia omaa sisintäänsä Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä |
Onnellisena voin todeta, että olen saanut ympärilleni ihmisiä, jotka jakavat paljon samoja visioita minun kanssani. Nähtäväksi jää mitä visiot tuovat tulevaisuudessa, mutta uskon, että paljon hyvää. Osan visioista tiedän jo sisimmässäni, että ne toteutuvat, mutta minulla ei ole kiire tällä kertaa. Matkasta voi nauttia hymyillen niin, että poskiin sattuu.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille Jolla on aikaa ja tilaa unelmille Ja sielun vapaus, ja sielun vapaus |