Viikolla oli taas aika maastoutua eräopasopiskelun tiimoilta. Tiedossa olisi kolme päivää seikkailua Hyvinkäällä, Kytäjä-Usmin alueella suunnistaen sekä majoittuen tarpin alla avotulimajoitteessa. Jännittävää sekä kivaa toimintaa aamusta iltaan aivan varmasti. Saattaisi jopa joutua venyttämään omaa mukavuusaluetta kuminauhan lailla näinä päivinä. Ehkä ajatuksissa taas miettisi miksi sitä tämmöiseen leikkiin lähtee 😊 Seuraavassa vähän reflektointia tapahtumista ja siitä mitä olisi voinut tehdä toisin tulevaisuutta ajatellen.
Keskiviikko aamuna kokoonnuimme koululle luokkaan tarkistamaan tavarat sekä mahdollisesti karsimaan niitä turhia painolasteja pois, sillä liikkeellä olisimme päivät pitkät rinkka selässä. Ylimääräistä ei siis mielellään kantaisi mukana, mutta silti kaikki tarpeellinen turvallisuuden kannalta oltava. Onneksi itsellä on kokemusta useamman päivän vaelluksista, jolloin myös turhaa tavaraa ei ota niin herkästi mukaan eikä vaihtovaatteitakaan kanna ylimääräisiä mukana. Silti rinkassa oli painoa 15kg, kun kaikki tavarat olivat pakattuna. Varustelista tälle reissulle löytyy alempaa kokonaisuudessaan. Toki tuolla tavaramäärällä voisi olla pitemmänkin ajan reissussa, kun ottaisi ruokaa vain enemmän mukaan.
Kertasimme aamupäivällä myös erilaisia solmuja, joita olisi hyvä muistaa, kun alkaa illansuussa tarppia kiinnittämään, jottei herää yöllä siihen, että tarppi on niskassa tai tuuli olisi vienyt sitä mennessään. Saimme vielä syödä lämpimän lounaan koulun ruokalassa ennen muutaman päivän pakkiruokailuja. Olimme valmiita seikkailemaan!
paalusolmu
Klo 11.30 tavarat sekä jännittyneet opiskelijat koulun autoon ja suunta kohti tuntematonta. Meidät oli valmiiksi jaettu vaelluspareihin ja kolmikkoon, jotka jokainen tiputettiin omiin lähtöpisteisiin kirjekuoren kanssa. Oman kolmikon reissu alkoi lupaavasti.... opettaja tiputti meidät väärään paikkaan 😅 Voi sitä naurun määrää mikä raikasi pienessä jännityksessä. Onneksi virhe huomattiin ennen kuin auto ehti lähteä ja pääsimme oikeaan lähtöpaikkaan. Olisi voinut haastetta luoda vielä enemmän suunnistamiseen heti alkutaipaleesta lähtien.
 |
| Keskiviikon kartta. Oikeassa reunassa lähtöpiste merkittynä F-kirjaimella ja vasemmassa reunassa yö-paikka. |
Tehtävänä meillä oli siis kartan mukaan suunnistaa lähtöpisteestä yöpaikalle. Ensimmäinen reitinvalinta ei osunut ihan nappiin. Päädyimme yksityisalueen reunalle, jossa koirat haukkuivat äänekkäästi. Pikainen reitin uudelleen valinta ja kohti uutta nousua metsän poikki. Tämä oikaisu onnistui hyvin ja karttaan merkitty polku löytyi. Jatkopolku olikin sitten haasteellisempi ja jossain kohtaa tuli mieleen olisiko se kompassisuunta tarvinnut kuitenkin ottaa. Mikä onni, tie löytyi. Eipä sitä osannut ajatella, että olisi ollut toinen tie mitä oli etsinyt. Epäilykset väärästä suunnasta alkoivat nousta pintaan, kun merkatun reitin risteys tuli vastaan jollaista ei pitänyt kartan mukaan olla. Tai niin ainakin kuvittelimme. Pakko oli tarkistaa maastokartta-sovelluksesta missä olimme; täysin väärä suunta. Mitä tästä tuli opittua? Ota AINA suunta kompassilla, kun lähdet umpimetsään pikku polulle. Polku voi kadota yks kaks tai niitä eläinten polkuja menee ristiin rastiin, etkä tiedä mikä on karttaan merkitty.
 |
| Pieni puro |
Loppupäivä tuli kyllä tarkasti suunnistettua kartan kanssa ja suunta kompassilla otettua ihan varmuuden vuoksi. Yöpaikka löytyikin määräajan puitteissa ja pääsimme pystyttämään majoitteita parhaaksi katsomaamme paikkaan. Kiviä oli mukavasti joka puolella metsää, joten takuuvarma päänalunen löytyi 😏 Itselläni haasteita aiheuttivat valitsemani leveät kiilat, joille ei tahtonut löytyä kivien seasta rakoa mihin ne sijoittaa. Ehkä jatkossa valitsen kapeat kiilat, jos vielä tarpin kanssa lähden yöpymään metsään. Sain kuitenkin kankaan viriteltyä suht kireäksi ja makuupaikka asettui ihan mukavasti kivien väliin. Myös makuualustan alle olisi varmasti toiminut paremmin paksumpi avaruushuopa. Nyt mukanani oli ainoastaan kevyt avaruuslakana eristämässä kosteuden nousua maasta.
 |
| Tarpit viritettynä ja tulet saatu palamaan maapuista. |
Kaikki ruoka tehtiin päivien aikana pakeilla ja avotulella. Suurimmaksi osaksi itsekin menin vain kuumaa vettä tarvitsevien ruokien varassa, mutta tuli sitä keiteltyä italianpataakin nuotiolla ilman, että se paloi pohjaan. Lämmönsäätely avotulella ruokaa tehdessä oli haasteellisempaa kuin esimerkiksi kaasukeittimellä, mutta onnistui kohtuullisesti ottaen aina välillä pakin pois tulen lämmöstä. Jatkossa retkilläni tulen varmasti monipuolistamaan ruokavalikoimaa nuudeleista ja valmisruuista kunnon ruokaan.
 |
| Ei kaikista kaunein ratkaisu pakin pidikkeeksi, mutta toimiva. |
 |
| Pitkän päivän jälkeen italianpata maistui. |
Keskiviikko illan päätteeksi oli vielä pimeäsuunnistus harjoitus. Nyt mentiin täysin oman mukavuusalueen ulkopuolella. Onneksi saimme ensimmäisenä iltana vielä mennä porukalla. Kartalta reitti näytti helpohkolta. Ainoastaan yksi rastiväli oli metsän poikki. Vaan miten kävi? Klassinen pyörähdys pimeässä metsässä eikä enää tiennyt missä mennään. Siinä hetken jo epäili koko kompassin toimintaa. Jännä miten sitä ei ensimmäisenä ala epäilemään oman pääkopan toimintaa vaan takuuvarmaa kompassia 😊Oma pääkopan panikointi piti hiljentää hetkeksi ja hengittää. Onneksi vastaan tuli metsässä muitakin, joilta sai paikallistettua itsensä ja varmistettua suunnan seuraavalle tielle. Tie löytyi ja syvä helpotuksen huokaus pääsi ilmoille. Loput rastit löytyivätkin sitten isomman porukan voimin ja yöunille pääsimme turvallisesti oman tarpin alle.
Seuraavana aamuna lähtö oli klo 8 pintaan, joten reippain mielin aamulla leirinpurku ja rinkka selkään kohti tulevaa leiripaikkaa tehtäväpisteiden kautta. Hiukan takaraivossa harmitti edellisen päivän töppäykset sekä jännitti tulevan illan pimeäsuunnistuksen näyttö. Onneksi mieli siitä keveni matkan taittuessa. Päivä oli kaunis ja saimme ihailla upeita paikkoja, joissa ei ennen ollut käynyt.
 |
| Kiiskilammen laavulta |
Suunnistuksen otimme tänä päivänä varman päälle ja käytimme merkattuja reittejä. Yhdessä vaiheessa yritimme oikaista metsän kautta, mutta kartassa näkyvää polkua ei taaskaan löytynyt, joten palasimme takaisin päin ja valitsimme varman reitin tien kautta.
 |
| Talvivarasto kerättynä |
 |
| Päivän lounas vai salamatkustaja? Elli etana |
Illan päätteeksi suoritimme pimeäsuunnistuksen näytön yksin suunnistaen. Ei ollut helpoimmasta päästä rata. Maastosta ei välttämättä polkua löytynyt mikä kartalla oli ja uskonpuute meinasi tulla, mutta onneksi sai apuja polun alun löytymiseen. Siitä homma helpottui ja alkoi rohkeus löytyä sekä omaan itseensä että kartanlukutaitoon. Tänä yönä muistin myös laskea askelpareja, jotta pystyi arvioimaan kuljettua matkaa. Maalissa oli melkoinen voittajafiilis, kun rastit olivat löytyneet ja näyttö paketissa.
 |
| Päivien aikana tulivat kompassi ja kartta tutuksi. |
Päivän ja illan suunnistuksien jäljiltä en jaksanut enää laitella nuotiota palamaan veden keittämistä varten vaan "fiksuna" menin suoraan nukkumaan. Yöllä heräsin kylmyyteen ja tärinä seurasi aina, jos vähänkään liikahdin. Päällä oli jo kaksi kerrastoa, joten näillä olisi pärjättävä. Mahtoiko olla nesteet tai energiatasot alhaalla? Mietin jo, että laittaisiko tulet yön ratoksi, mutta onneksi oli mukana vielä ylimääräinen avaruuslakana. Sen vedin makuupussin päälle. Lämpöä taisi myös hiiri tulla hakemaan, kun rapisteli korvan vieressä, mutta en jaksanut häiriintyä siitä vaan käänsin kylkeä ja jatkoin vihdoin unia. Aamulla olisi tiedossa tämän reissun viimeinen taival.
 |
| Yön pelastus avaruuslakana |
Aamu alkoi jälleen hämärän varjossa, otsalampun valossa tavaroiden pakkauksella ja aamupalan valmistuksella. Oma lähtöaikani oli taipaleelle klo 8.10. Suunnistus tapahtuisi omaan tahtiin. No tosiasiassa porukka aina kasaantui viimeistään toisella rastilla, joten itsenäisesti ei tarvinnut tehdä reissuja. Tosin itse olisi tehnyt varmasti tarkempaa suunnistusta, kun ei olisi ollut porukkaa ympärillä. Myöskin tajusin, että kuuntele enemmän omaa päätä. Mene sieltä mistä olet ajatellut mennä, äläkä aina katso mistä muut menee. Silloin olisi säästynyt kenkien kastumiselta tmv.
 |
| Usvainen Usmijärvi |
Olin varautunut matkaan energiapatukoilla. Toki rinkassa oli ruisleipää, mutta pysähtymään ei ehtinyt niin kauaa, että olisi ne voidellut 😃Matka oli kuitenkin suhteellisen pitkä ja nousuja riittävästi reissun varrella. Myöskään savulta maistuva vesi ei ollut ihan herkullista janoon, mutta sillä mentiin. Note to myself... älä ota avotulella ilman kantta keitettyä vettä juomavedeksi edelleenkään. Hetkellinen tippuminen kartalta toi jännitystä loppumatkasta, mutta porukan voimalla edettiin luottavaisesti tämän suunnistuksen maaliin lähempänä klo 13. Energiat olivat vähissä.
Pieni kiukku nousi pintaan, kun ensin piti askarrella itselle risukeitin, jotta pääsisi valmistamaan ruokaa. Onneksi tunnen jo itseni sen verran hyvin, että tiesin mistä kiukku johtuu. Ruisleipä huulessa askartelu ja tulien sytyttäminen onnistui paljon paremmin. Hetken päästä jo hymyilytti, kun energiatasot olivat kohonneet. Hengissä selvitty tähän pisteeseen.
Edessä oli enää 4km melontaosuus koululle ja reissu olisi takana. Ikävä kyllä, koska minä tykkään olla luonnossa. Melonta oli kiva päätös päiville, ainakin minun mielestäni. Mieli lepäsi jokimaisemassa ja jalat saivat huilata. Voiko parempaa päätöstä reissulle enää saada?
 |
| Melontaa Vantaanjokea pitkin |
Aurinko helli meitä niin kuin koko reissun ajan. Mieleen hiipi ajatus, että millaista olisi reissu ollut tehdä vesisateessa? Olisiko tunnelma ollut omassa pääkopassa kireämpi vai olisiko jaksanut mennä vihellellen ja laulellen eteenpäin? Todennäköisesti omaan itseeni säätila ei olisi vaikuttanut kovinkaan paljoa. Onhan tullut Karhunkierros taivallettua vesisateessa. Ainoastaan siinä tapauksessa, että kamat olisivat olleet märkiä ja kylmä olisi tullut, niin homma ei olisi enää tuntunut kivalta, mutta olisin pärjännyt tällä varustuksella. Toisaalta olisi voinut olla jo kunnon yöpakkasetkin. Silloin ehkä olisi joutunut valitsemaan pari kiloa painavamman makuupussin reissulle, jotta olisi voinut nukkua. Nyt otin riskin ja kannoin vähemmän kiloja selässä. Riski meinasi kolkata omaan nilkkaan, mutta onneksi oli avaruuslakana mukana ja yön pärjäsin sen turvin.
Reissut ovat kokemuksia täynnä, niin kuin normielämäkin. Näitä on mukava muistella vielä pitkään. Opiksi on otettava omista virheistä! Sitähän se elämä on. Nöyrtymistä omien virheiden edessä. Seuraavia reissuja innolla odotellessa ja suunnitellessa 😊
 |
| Kaksoislammi aamu-usvassa |
Varustelista: makuupussi, solumuovinen makuualusta, tarppi ja siihen telttakiilat 8kpl, ensiapulaukku, 20m köyttä, 2 kpl avaruuslakanoita, sisalnarua n. 5m, puukko, kirves, saha, pieni rasia erilaisia korjaustarvikkeita (hakaneuloja, narua, nippusiteitä, jesaria), kuivia sytykkeitä, kompassi, karttatasku, tulitikkuja, otsalamppu + varaparistot, varavirtalähde kännykän lataukseen, vaatteita (kuoriasu, 2x merinovillakerrasto, pipo, hanskat, kypärämyssy, 2x vaihtosukat), juomapullot yht. 1,5l, ruokaa ( 2x puuro-annos, 2x mehukeitto-annos, proteiinijauhetta puuroon, italianpata + kuivattu jauheliha, 2x nuudelit + lämmin kuppi-annokset, 1x risotto-annos, 2 suklaapatukkaa, 1 taatelipatukka ja 2 energiapatukkaa), pakki, kuksa ja spork. Tällä tavara määrällä olisi siis pärjättävä keskiviikosta perjantaihin. Toki ei minulla muuta varustetta ole pidemmällekään reissulle mukana, ainoastaan ruokaa enemmän.
