Tunnen, luotan, hyppään

Viime viikko tuli haettua voimaa kaamoksen ja lumen keskeltä. Ihmeellinen tuo Lapin taikuus, jonka koen rauhoittavan omat ajatukseni täysin. Kaamoshan Muonion korkeudella oli alkanut edellisellä viikolla, joten pimeää piti olla. Koin kyllä siellä olevan valoisampaa kuin täällä etelässä loskan keskellä. Värejä oli erilaisia harmaan erisävyistä siniseen aina auringon kajon punertavaan. Samalla sai keuhkot täyteen maailman puhtainta ilmaa ja tunsit eläväsi joka solulla. Kuinka ihanaa 💖

Pallaksen lumiset puut pilvisenä päivänä.

Aamupäivän auringon kajastus Utkujärvellä

Lunta oli paikallisten mukaan reilu 30cm enemmän kuin muina vuosina. Sitä oli paljon, mutta onneksi lumikengillä pääsi etenemään myös metsissä. Sissille tämä tuotti haasteita, kun välillä päätti lähteä omille teilleen ja hetken päästä vinkui syvässä hangessa, että tule hakemaan pois. No tämähän tiesi vain kuntoilua meille molemmille. Mieluummin täällä etelässäkin tarpoisi hangessa kuin luistelisi liukkailla teillä.

Sissin kanssa lumikenkäretkellä lomalaisten kanssa

Monenlaista ohjelmaa mahtui viikkoon ja mieleenpainuvia muistoja niin lomalaisille kuin itsellenikin. Ulkona nukuttu yö toi mukavia fiiliksiä ja muistoja sekä voimauttavaa onnistumisen kokemusta pimeässä metsässä pelkästään tarpin alla nukkuessa osallistujille. Itsellä lähinnä hilpeyttä aiheutti oma hankeen kaatuminen öisellä vessaretkellä. Saipahan ainakin nauraa hihitellä, kun pääsi vihdoin hangesta ylös ja lumisena takaisin louteen alle. 😄

Yöpyjät tulilla. Kuva Jouni Gustafsson

Aamulla oli ihana herätä nenä pikkuisen huurteessa kevyeen lumisateeseen ja katsella rauhassa puiden lumisia latvoja. Kuinka onnellinen olinkaan siinä hetkessä. Ei ollut kiire mihinkään.

Aamun kauneus

Viikko herätti monenlaisia ajatuksia. Sain seurata vierestä onnistumisia, jännittävien tilanteiden kohtaamisia, itsensä ylityksiä, unelmien täyttymisiä. Sain kokea itse noita kaikkia sekä pettymystä omaan suoriutumiseen, kun rima on siellä jossain taivaissa eikä aina ymmärrä sitä madaltaa. Kuinka tärkeää silloin on ne tsemppisanat, jotka saa yrittämään vielä kerran tai ajattelemaan toisella tavalla tai tavoittelemaan sitä omaa unelmaa. Entä jos toisen ihmisen onnistuminen onkin juuri kiinni noista pienistä sanoista ja niillä hän toteuttaa sen oman unelmansa? Voisimmeko tulevana vuonna kaikki lausua sen pienen kannustuksen sanan läheiselle, jolla hänen polkunsa voi löytää uuden suunnan pois kivikosta?

Rohkeus on unelmien raaka-ainetta

Vuoden mittainen matka on avannut minulle uuden polun elämässäni. Kiitollisena olen ihmisistä, jotka olen saanut ympärilleni ja jotka ovat kannustaneet minua jokainen omalla tavallaan. Läheisimmät tietävät, että neuvojen vastaanotto on minulle vaikeaa, mutta kyllä ne herättävät sen ajatuksen siemenen itämään 😉 Tiedän, että matka on vielä kesken, mutta suunta on oikea tässä hetkessä.... mitä edessä siintää, sitä vielä ei tiedä, mutta johonkin hyvään se johtaa.

Uusia alkuja

Lappi tarjosi tällä kertaa minulle hiukan aiempiin vuosiin kadonnutta joulufiilistä ja taidan nauttia siitä ihan ripauksen tänä vuonna enemmän kuin aiemmin😊

Rauhaisaa Joulun aikaa kaikille ja Uskokaa Unelmiinne! 

Revontulet Utkujärven yllä